Aamu alkoi tihkuisen sateisena ja tuulisena. Ja sitten se iski, migreeni. Onneksi vasta näyttelypaikalla eikä matkalla sinne. Anu pelasti, sillä oli lääkkeet mukana. Itse en niitä lääkkeita koskaan mukana kanna, kohtauksia kun tulee max 4 kertaa vuodessa. Kai minä sitten stressaan näitä näyttelyitä niin paljon, mitään muuta syytä en tämänkertaiselle kohtaukselle keksinyt.

(jatkuu, nyt ei ehdikään kirjoittaa)

 Onnea hienoista lapsosista kennel Mandanina's!!

Niin ja posekuvia ei tänäänkään. Ulkona sataa vettä ja meikä lähtee huomenna Ruåttinmaalle unelmoimaan Ruotsin valion arvosta meidän Joselle.

http://mandaninas.nettisivu.org/

Iskä ei tänään ollut kovin tyytyväinen. Pesu, föönaus ja kampaus oli ällöä! Siihen perään yritettiin vielä kuvata, mutta varsin heikoksi jäi meidän komistuksen poseeraukset. Kokeillaan huomenna paremmalla onnella, josko isi olisi paremmalla posetuulella?

Neiti Siili Suhonen on vanhoilla päivillään vähän leppynyt ja sietää jopa koiria tervehtiä. Samanlainen kiukkupussi se on edelleen. Kiroilee ja piikittelee.

Meidän perheeseen on jonkin sattuman kautta päätynyt kaksi Vaahteranmäen Eemelin reinkarnaatiota. Siksipä tämän kaksikon lepohetki piti ihan kameralla tallentaa :)

Sona vaan on niin nätti rauhallisena

Mutta eniten nätti se on riehuessan kamujen kanssa. Hassu lassie. Vieläkään sille ei ole kasvanut mitään estoja leikkiä kenen kanssa tahansa. Tämä samanikäinen x-rotutyttönen on ollut sen kamu ihan lapsesta saakka. Ja vieläkin leikitään kuin pikkulapset. Ei ajatustakaan mistään naisten välisistä torailuista. Ei edes kepinherruusleikit saa tyttöjä riitaantumaan.

Jobitit eli Busterin E.t

(kuvat: Kennel Busterin/Anu Valve)

Tiedot seuraavista pennuista ovat varmistuneet ultrassa. Kennel Afunique ja kennel Lapland's odottelevat Josen lapsia syntyviksi myöskin. Jännää!

"tilltalande hane. vacker helthet. fin kropp och snygg silhuett. vackert huvud och uttryck. Saxbett. härlig overlinje och svans. välvinklad fram ch bak. fint förbrost. sunda rörelser från sidan, ok fram, parallert back.sträv päls, mycket fint presenterad. trevligt temperament" ROP ja CACIB.

 jotta melkoista putkea tosiaan, kolmas CACIB ja Roppitilasto senkun paisuu. Lisäksi Jose on niin vietävän mukava esitettävä. Se on tyyni itsensä mutta samalla niin helposti syttyvä ja ryhdillä itsensä esittävä. Siinä ei händlerin paljoa tarvitse tehdä duunia, kunhan vaan seuraa narun perässä. Ja Josen lihaskunto on niin hyvä. Se koko fyysinen ja psyykkinen tasapaino ja voima säteilee siis tuomarienkin silmiin.

Helsingissä päätettiin tehdä historiaa, jäädä isoon kehään kun kerran kotinäyttelyssä oltiin. Olimme myös sopineet että seuraavan päivän Haminassa, jos roppiputki jatkuu, jäämme myös ryhmiin. Aptuksessa ryhmän valitsi Danilo Furlani, Sveitsistä. Ja meidät poimittiin kahdeksan parhaan joukkoon. Ja siitä vielä neljän parhaan joukkoon! Sitten alkoi jännitys! Neljänneksi tuomari valitsi upeasti liikkuvan bernin. Kolmas oli kääpiöpinseri ja sitten meitä oli jäljellä siis enää kaksi. Komea ja menestynyt tanskandoggi ja pikku Jose. Ja tuomari pyöritti tätä epäsuhtaista paria vieläkin ympäri. Seuraavaksi tuomari ojensi ruusukkeen tanskalaiselle ja yleisössä hurrattiin. Sitten tuomari tuli kättelemään meitä ja ohjasi sinne ykköspallille. Yleensähän tuomarit tuossa tilanteessa palkitsevat ensin sen ykkösen ja sitten viimeiseksi sen hopealle jäävän. Sillä hopeahan on aina häviö;)  tähän asti kehä oli mennyt täysin koiraan keskittyen mutta pysähdys sinne punaiselle matolle valokuvattavaksi oli liikaa. Tuntui että voisi pyörtyä koska vaan ja paniikissa yritti tuijottaa kameran linssiin. Suu oli kuiva ja pää tyhjä. Ja kuten kuvasta näkyy, ei siellä silmien takana juuri mitään ole juuri tuolla hetkellä. Eikä ollut kehän jälkeenkään. Vasta kotona tunteja myöhemmin sitä tajusi että todellakin, Josen säteily häikäisee muidenkin silmät ja varsin kirkkaasti häikäiseekin!

http://www.showlink.fi/aptus2011/aptustul11/RyhparLA_tiedostot/image003.jpg

 Ja sitten piti tehdä päätös, jotta Hamina jää aikataulujen takia väliin. Siellä olisi ollut tuomari jonka arvostelun olisi mielellään saanut, sekä päästä kisaamaan siitä puuttuvasta finsiegerpisteestä. Mutta niin se vaan oli, jotta BIS-kehää ei millään voinut sivuuttaa. Niinpä tänään sitten jännityksestä sairaina laitettiin Jose taas kehäkuntoon ja lähdettiin elämän ekaan isoon BIS-kehään. Ja hienosti Jose taas esiintyi. Kovat oli vastustajat, sellaisia kehäkonkareita. Vaan hyvin me pärjättiin, sijoituksia ei tällä kertaa tullut. Mutta totuus on se, jotta kyllä tämä koira ansaitsisi ne ryhmäkilpailut ehdottomasti. Eikä tällaista laiskaa omistajaa joka ei niihin koskaan jää :) Ehkä tästä edespäin juttu on toinen. Ensi viikonloppuna sitten Ruotsinmaalle, ja sieltä ei mitään odotuksia. Kunhan käydään näyttäytymässä ja vaihtamassa kuulumisia naapurimaan ystävien kanssa.

 Josen kuvia BIS-kehästä ja sitä ennen.

No 23.04 Lahdessa aloitettiin, Tuomarina  Robert D Black, USA. Ja tuloksena vaivaiset PU4;)

Pääsiäispyhinä jatkettiin Lappeenrannan KV näyttelyssä 25.04 Tuomarina Igor Selimovic, Kroatia.  Ja tuloksena PU1, SERT, CACIB sekä se FI MVA!

"Erinomainen tyyppi. Vahva. Kompakti. Hyvät pään linjat. Hyvä ilme. Erinomainen ylälinja. Hyvät kulmaukset. Karkea turkki. Hyvä väri. Erinomainen sivuliike."

Jose Lahdessa:(kuva Jimmu)

Muutama lepopäivä ja seuraavankerran kisattiin Sivuerkkari Tampereella sekä seuraavana päivän Tampere KV 14-15.05

Sivuerkkarissa oltiin sitten BIS1!

Saksalaisen rodun erikoistuomarin Peter Schönin arvostelu: "2,5 vuotias, tiivis, vahva. Vahva luusto. Erinomainen pää ja ylälinja, Hyvin kulmautunut. Musta, erittäin karkea turkki. Oikeat värimerkit. Jalkakarvojen väri saisi olla parempi. Hyvät liikkeet ja luonne"

Seuraavana päivänä toinen Finnsiegertuomari Jeanette Seltz-Halter tuomaroi Josen myös Ropiksi ja Jose ansaitsi toisen kotimaan CACIBinsa

: "Upea koira. Erittäin sopusuhtainen. Erinomainen luusto. Erittäin lihaksekas (Kiitos Anna-Kaisa!). Erinomainen rintakehä ja kulmaukset. Erinomainen eturinta. Erittäin kaunis pitkä pää. Erinomaisen kauniin muotoiset mustat silmät. Erinomaiset korvat. Upeat olkavarret. Täysi purenta, kaunis niska, lavat ja vatsalinja. Erinomainen turkin rakenne ja värimerkit. Erinomainen."

 Melko uskomaton suoritus, ihan kenelle tahansa. Seuraavia kisoja odotellen;)

Tällainen junnu siitä sitten tuli:

 Niinpä asennetyttö, Tiltu saapui kaukaa Rovaniemeltä asti meidän panimoa työllistämään. Ja jos noiden kahden päät yhdistyy maksimaalisesti, ei voi kun toivoa niskaan hyvää lihaksistoa ja asennetta kantaa niitä halkoja. Toinen vaihtoehto tietysti on että tässä luodaan kyntöpelloille ekologisia nenäauroja :D

Panimohommien lomassa kävin Tampereella pyörähtämässä ja vetämässä päivän mittaisen trimmikurssin Pirkanmaan alaosastossa. Päivä oli mitä parhain ja en koskaan ole nähnyt näin motivoituneita kurssilaisia ja halukkaita oikeasti oppimaan. Kiitos teille ja anteeksi flunssan ja unettomuuden aiheuttama sekavuus sekä ajoittain käsittämätön artikulointi. (tekosyitähän pitää aina keksiä)?

 Illalla saapui Erika, Remuksen ja Riesun kanssa. Erika oli Hyvinkäällä kasvattajan peruskurssilla ja minä trimmasin Riesun tuleviin näyttelyihin. hauskaa oli, höpöteltiin yötä myöten ja varsin väsyneen näköinen oppilas lähti sunnuntai aamuna kurssille. Riesu oli ilo tehdä. Umpimusta, hienokarvainen ja hyvin pöydällä käyttäytyvä nuori herra. Tsemppiä näytelmiin, jos olen paikalla tulen kehän laidalle tietenkin jännäämään!

Sunnuntai illalla, Erikan porukan poistuttua saapuivat seuraavat vieraat. Mun kummilapset Luca ja vili omistajineen kera yhden ylimääräisen käpsyn. Edellisyön neljäntunnin unilla sitten jatkettiin taas turinointeja ja seuraavan päivän suunnittelua. Ihan minun takia eivät mun kummiperhe olleet Vilppulasta asti tänne ajaneet. Se taannoinen Ruotsin reissu vaan päätyi siihen, että se pentueen lupaavin ja vapaana ollut narttu oli tulossa Suomeen. Ja Juhan ja sallan osaomistukseen Anun kanssa! Ehdittiin me kaikelta jännitykseltä karvaamaan Luca ja Vilikin. 

jatkuu....

Niin siis lupaavin mun mielestä. Sehän ei ole koko universumin näkemys se. Mutta ihan yhtä hurmaava ja kaunis Svea oli kun se tavattiin Anun luona. Myös rakas Sophie oli ilo tavata pitkän ajan päästä. Ja Nitron pennut<3 Niistä oli kasvanut isoja ja reippaita ja mun lempparit sieltä kyllä löytyi. Poika niin lemppari että sain jätettyä siihen jalostusoikeuden itselleni. Aika sitten näyttää kasvaako kakara sellaiseksi miksi nyt lupaa.

Kuvia Nipa-lapsista ja Sveasta: (Svea ilman pantaa)