Keskiviikko aamuna 0600 ylös ja valmistautuminen päivään alkoi. Busterin Deet eli Nipat oli tarkoitus ensitrimmata ja samalla ottaa 7-viikkoiskuvat. Samalla karvattiin äippä-Panda. Varsin meneviä ja reippaita nämäkin Nitron lapsoset olivat. Nätisti osasivat jo pöydällä olla ja vaikka karstaaminen ällötti, koneajelut ja saksimiset sujuivat mallikkaasti. Paitsi pikku-Davelta. David oli sitä mieltä että pää irtoaa ja ilkeä kummitäti kuristaa kuoliaaksi. Isin poika <3

Kuvassa pikku-Dave äitinsä kainalossa ja vielä autuaan tietämätön että on rodultaan trimmattavaa mallia.

Varsin tiiviitä, hyvin kulmautuneita ja jopa eturinnan omaavia kakaroita paljastui karvojen alta. Ja Dave, pienestä koostaan huolimatta osoittautui melkoiseksi äijänaluksi. Dave ekassa posessaan:

(kuva: Milja Viljamaa/ MiljART)

Tämä tytsy kokonaisuudessaan taisi olla mun lemppari. Showtyyliä seitsemänviikkoisena jo:

(kuva: Milja Viljamaa/ MiljART)

Vielä yksi missinalku:

(kuva: Milja Viljamaa/ MiljART)

Loput posetukset pennuista löytyy Busterin kuva-albumista: www.busterin.webs.com 

Espoosta matka jatkui Vihtiin. Vuorossa oli sukulaistytön, Wiikkan siskon Ninnin synnytys. Vastassa oli neljän collietytön lauma. Ninni ja siskopuolensa Maija. Maija oli aivan Wiikkan kopio ja luonteeltaan siinä oli Sonamaista kauhukakaraa. Rakastuin tyttöön vallan silmittömästi. Ida oli myös viimeisillään raskaana ja äitinsä perheen vanhimpana ottivat minut tyynesti ja ystävällisesti vastaan. Istuttiin iltaa ja katseltiin kuinka Ninnin avautumisvaihe eteni. Yhden maissa päätettiin muutamaksi tunniksi mennä lepäämään. Heräsin puoli kolmelta uneen jossa kasvattaja minua herätteli ja kertoi Ninnin vuotavan limaa. Ja hassua että samassa oltiin kaikki hereillä ja Ninnin synnytys oli käynnistymässä.

 Ninnin työntöpoltot kestivät ensikertalaiselle tyypillisesti lähes kaksi tuntia. Ja viimein pentu tuntui kanavassa. Mutta se näky ei kyllä koskaan häivy mun mielestä. Ainoa mitä näkyi oli häntä! ilman kalvoja ja pyllyedellä oli ensimmäinen tulossa. Onneksi kyseessä oli iso koira, ja pennun asennon muuttaminen oli helppoa. Mutta kun pentu syntyy ilman kalvoja, tukehtumisen riski on suurempi joten pentua piti auttaa maailmaan. Sen helpommaksi asiaa ei tehnyt Ninnin halu ponnistaa seisaallaan. Kaikki Ninnin lapset, merletyttöä lukuunottamatta syntyivät ilman kalvoja ja pääsin ihan oikeasti auttamaan synnyttämisessä. Ja kaikki seitsemän pentua oli Ninnin mielestä paras synnyttää seisaaltaan.

Pentujen kuvia ja tiedot löytyvät kasvattajan sivuilta:  www.bluemellows.fi

Kotona olin 31 tunnin valvomisen ja siinä välissä 1.5 tunnin unien jälkeen. Väsymyksestä päässä vaan suhisi mutta mikään maailmassa ei korvaa unettomuutta niinkuin pienet vastasyntyneet pennut ja niiden maailmaan avustaminen.

 Illansuussa lähetin kasvattajalle viestiä ja toivotin onnea Idalle ja hänen pentueellensa ja toivoin että kasvattaja perheineen saisi seuraavan yön nukkua ennenkuin synnytys alkaisi. Vaan Idalle oli tullut kiire, oli siinä illan suussa ehtinyt jo pyöräyttämään oman pesueensa, myöskin 7 somaa collielasta. Onnea siis kasvattajalle ja pitkää pinnaa noin kuuden viikon päähän:D