Josen näyttelyputki jatkui viikonlopun tauon jälkeen Helsingissä. Tuomarina meillä Svante Frisk, joka edellis vuonna oli jättänyt josen PU2 pallille.

"tilltalande hane. vacker helthet. fin kropp och snygg silhuett. vackert huvud och uttryck. Saxbett. härlig overlinje och svans. välvinklad fram ch bak. fint förbrost. sunda rörelser från sidan, ok fram, parallert back.sträv päls, mycket fint presenterad. trevligt temperament" ROP ja CACIB.

 jotta melkoista putkea tosiaan, kolmas CACIB ja Roppitilasto senkun paisuu. Lisäksi Jose on niin vietävän mukava esitettävä. Se on tyyni itsensä mutta samalla niin helposti syttyvä ja ryhdillä itsensä esittävä. Siinä ei händlerin paljoa tarvitse tehdä duunia, kunhan vaan seuraa narun perässä. Ja Josen lihaskunto on niin hyvä. Se koko fyysinen ja psyykkinen tasapaino ja voima säteilee siis tuomarienkin silmiin.

Helsingissä päätettiin tehdä historiaa, jäädä isoon kehään kun kerran kotinäyttelyssä oltiin. Olimme myös sopineet että seuraavan päivän Haminassa, jos roppiputki jatkuu, jäämme myös ryhmiin. Aptuksessa ryhmän valitsi Danilo Furlani, Sveitsistä. Ja meidät poimittiin kahdeksan parhaan joukkoon. Ja siitä vielä neljän parhaan joukkoon! Sitten alkoi jännitys! Neljänneksi tuomari valitsi upeasti liikkuvan bernin. Kolmas oli kääpiöpinseri ja sitten meitä oli jäljellä siis enää kaksi. Komea ja menestynyt tanskandoggi ja pikku Jose. Ja tuomari pyöritti tätä epäsuhtaista paria vieläkin ympäri. Seuraavaksi tuomari ojensi ruusukkeen tanskalaiselle ja yleisössä hurrattiin. Sitten tuomari tuli kättelemään meitä ja ohjasi sinne ykköspallille. Yleensähän tuomarit tuossa tilanteessa palkitsevat ensin sen ykkösen ja sitten viimeiseksi sen hopealle jäävän. Sillä hopeahan on aina häviö;)  tähän asti kehä oli mennyt täysin koiraan keskittyen mutta pysähdys sinne punaiselle matolle valokuvattavaksi oli liikaa. Tuntui että voisi pyörtyä koska vaan ja paniikissa yritti tuijottaa kameran linssiin. Suu oli kuiva ja pää tyhjä. Ja kuten kuvasta näkyy, ei siellä silmien takana juuri mitään ole juuri tuolla hetkellä. Eikä ollut kehän jälkeenkään. Vasta kotona tunteja myöhemmin sitä tajusi että todellakin, Josen säteily häikäisee muidenkin silmät ja varsin kirkkaasti häikäiseekin!

http://www.showlink.fi/aptus2011/aptustul11/RyhparLA_tiedostot/image003.jpg

 Ja sitten piti tehdä päätös, jotta Hamina jää aikataulujen takia väliin. Siellä olisi ollut tuomari jonka arvostelun olisi mielellään saanut, sekä päästä kisaamaan siitä puuttuvasta finsiegerpisteestä. Mutta niin se vaan oli, jotta BIS-kehää ei millään voinut sivuuttaa. Niinpä tänään sitten jännityksestä sairaina laitettiin Jose taas kehäkuntoon ja lähdettiin elämän ekaan isoon BIS-kehään. Ja hienosti Jose taas esiintyi. Kovat oli vastustajat, sellaisia kehäkonkareita. Vaan hyvin me pärjättiin, sijoituksia ei tällä kertaa tullut. Mutta totuus on se, jotta kyllä tämä koira ansaitsisi ne ryhmäkilpailut ehdottomasti. Eikä tällaista laiskaa omistajaa joka ei niihin koskaan jää :) Ehkä tästä edespäin juttu on toinen. Ensi viikonloppuna sitten Ruotsinmaalle, ja sieltä ei mitään odotuksia. Kunhan käydään näyttäytymässä ja vaihtamassa kuulumisia naapurimaan ystävien kanssa.

 Josen kuvia BIS-kehästä ja sitä ennen.