Pääsin Anun peesissä "kummityttöni" alvan astutusreissulle Ruotsiin. Mainio matka! Aloitettiin syömällä laivalla herkullisia Espanjan tapaksia. Tiistaiaamuna autolla sitten kohti Kristinehamnia. Senverran etelämpänä tuo kaunis vanha kaupunki oli, jotta koko reissun ajan saimme nauttia auringosta, keväisestä ilmasta ja +10 asteen lämmöstä.

 Hotelli oli mukavan pieni ja ison puiston reunalla. Jääkaappia ei huoneestamme löytynyt, joten kekseliäinä likkoina ripustimme olutkassin Kennelliiton avainkaulanauhalla ikkunan ulkopuolelle viilentymään. Pienet päikyt ehdittiin ottaa ennenkuin lähdimme Alvan sulhoa, Rufusta tapaamaan.

Matka Chottikselle oli huima. Ihan kuin olisimme ajaneet Kolmordenin eläintarhassa. Pelloilta bongasimme kauriita/mitälie metsäpeuroja ainakin 30kpl. Hanhia, joutsenia, korppeja, kurkia, haukkoja sekä yksi kuollut kettu tienposkessa. En ihmettele yhtään Mäyräkoirien suosiota Ruotsissa, siellä niillä on kaurista ajettavaksi aamusta iltaan!

 Ja millaisessa idyllissä Chottis asuikaan! Maalla isossa talossa, navetoiden ja peltojen keskellä. Oli hevosia, lampaita, kanoja, kaneja, marsuja ja kissoja. Sekä  niitä kääpiösnautsereita. Ja maalaistalossa kun oltiin, tietysti myös työlinjainen Bortsukin.

Sulhanen, Rufus, ei meistä juurikaan innostunut, ainoastaan kauniista morsiamesta. Eka astutus oli ehkä himpun liian varhain, mutta onnistui koirilta ilman meidän ihmisten puuttumista. Kesken kahvittelun meidän tehtävänä oli vain pidellä nalkissa olevia koiria.

 Kun palattiin hotelliin, huomattiin että kennelliiton avainnauha oli pettänyt meidät. siellä se kaljakassa makasi maassa ja oluttölkit ruhjoutuneena No ihan kaikki tölkit eivät olleet hajonneet, joten saatiin me skoolattua onnistunut astutus.

 Keskiviikko oli meillä vapaapäivä ja se käytettiin hyvin shoppailemalla, kierrellen kaupunkia ja kahviloissa herkkupullia maistellen. Soviteltiin Eccon kenkäkaupassa vallan fantastisia kesälenkkareita. Vaan melko tyyriit olivat ja sinne hyllylle ne oli järkevänä jätettävä. Syötiin maistuvaa Thairuokaa ja oltiin kiireettömiä turisteja. Alvan kanssa lähdettiin lenkkeilemään järvenrantaan. Siellä oli Pablo Picasson huima monumentti rantakivikossa. Itse Picasso oli aikoinaan kaupungissa asustellut. Illalla kävimme vierailulla vielä yhdessä Riisenikennelissä, Anu teki kasvattajahaastattelun Riisenilehteen. Ja vallan riisenimäisiä villipyllyjä siellä oli! Ihana rotu ja aina yksi mun sydäntä lähellä oleva, tuskin kuitenkaan koskaan tulen tuollaista turbokoiraa itselleni hankkimaan.

Torstaina treffasimme Rufusta vielä ennen kotiinlähtöämme. Mutta ihan ensiksi aamulla olimme odottamassa kenkäkaupan avautumista. Täytyihän ne kengät sieltä saada! Nyt astutus oli täysin nappisuoritus ja taatusti kaikinpuolin oikea päivä. Otettiin vielä yhteiskuvia isistä ja äipästä pihalla ja sitten kotimatkaa tekemään.

Väsyneinä mutta iloisina saavuimme perjantaiaamuna Turkuun ja vielä viimeiset kilometrit kotiin. Kaikenkaikkiaan loistava reissu. Mukavaa seuraa ja kauniita maisemia. Oli myös hauska tutustua tähän isintyttöön näin paremmin. Nitro voi olla ylpeä jälkeläisestään. niin olen minäkin, vaikka ne jästipääpiirteet sieltä tyttärestäkin löytyy, ne on samalla niitä piirteitä mitä aidolla kääpiösnautserilla kuuluu olla!

 Kiitos Anu, Alva, Chottis ja Rufus!