Miten sitä aina herääkin erilailla kun on kysymys viikonlopusta ja ihan vapaaehtoisesta herätyksestä? Viikolla torkku saattaa soittaa sen 45min, ennenkuin kykenee sängystä ylös.

Seitsemältä alkoi lauantaiaamu. Ja tosi lupaavasti, kahvi oli loppu. Sängystä melkein siis suoraan bensikselle, jossa huomaan että pankkikortti jäi kotiin. Uusi kurvaus ja vihdoin ja viimein aamukahvia! Kahvia hörppien Jokelasta Koivukylään herättämään Aatos! Ape oli tapansa mukaan melko happamalla mielellä kun minut näki. Nelitassuluisúa tuli remminperässä ulko-ovelle. Pikku jätkä on ihan varma, että jonain päivänä sen lihaskunto on niin hyvä, jotta trimmaaja-akka ei sitä saakaan perässään raahattua;) Sitä päivää odotellessa...  Aatoksen perhe olisi tarjonnut aamukahvia, mutta kiire oli seuraavaan etappiin, Porvoon Nuuskulaan.

Viime vuonna ekan kerran vedin käppänöiden trimmauskurssia Nuuskulassa. Ihana paikka, ihana omistaja, ihanat trimmioppilaat! Viime vuoden kurssilta on muuten tuo aikaisemmin mainitsemani Minta ja omistajansa, jonka luon kävin yksityisopetusta antamassa. Eka trimmipäivä alkoi taas perinteisesti koiran nyppimisellä ja sen taidon opettelemisella. Oli kiva nähdä viime vuoden kuunteluoppilas nyt koiransa kanssa! Päivä meni kuin siivillä! Oikeasti, mukavassa porukassa on mukava työskennellä ja jakaa oppia! Apekin pääsi osin karvoistaan eroon ja kuunteluoppilaan kanssa sitä työstettiin.

Trimmikurssilta raskaalla kaasujalalla kotiin. Rakas sisko perheineen oli tullut meille ja yhdessä oltiin menossa katsomaan Murun ensiesiintymistä musikaalissa Fame. Ja mikä huima esitys, ja miten ylpeä äiti, ja mieletön fiilis ja ylpeä äiti. Iho kananlihalla ja loppulaulussa kyynelten pidätystä. Mun pienestä ujosta tytöstä on kasvanut voimakastahtoinen nuori nainen. Sellainen ihminen mitä itse tuon ikäisenä kadehdin. Reipas, uskalias, heittäytyvä ja jostain vahingossa saanut vielä kauniin lauluäänenkin. siis ihan totaalisesti mieletön show! Ja kadehdin muuten Murun opeakin. Miksei mun peruskoulun aikaan ollut rastapäisiä, luovia ja kannustavia opeja?

Musikaalista kotiin tsekkaamaan mitä koiralauma oli saanut aikaan. Hemillä alkoi juoksu pari kuukautta etuajassa.  Aatos parka nuoruuden testosteroideissaan oli aivan sekaisin. Hämpy on niin kiltti ja pehmo, että raukan mukamas totta tarkoittavat varoitusmurinat vain lisäsivät junnun intoa. Sen verran poika meni sekaisin tyttötuoksuista, etten hennonnut trimmata edes loppuun. Hemi meni makkariin turvaan ja Aatos istui mun sylissä hakien lohdutusta palavalle sydämelleen.

 Ja hienosti on Aatos toipunut viime talvisesta traumastaan. Lihakset on palautuneet, paino noussut ja elämänilo paistaa pojan silmistä. Ja se ainainen kitinä kun menen poikaa hakemaan. Jokaikinen kerta se mökötys lakkaa viimeistään autossa. Mukamas teiniangstinen ja vihainen poika tunkee pienen nenunsa mun korvaan ja heiluttaa häntää ja sanoo:" No oikeesti on kyllä kiva nähdä sua, ei vaan kerrota muille millainen pehmo mä oikeesti oon, eihän"?