Varsin erikoinen viikonlopun alku. Meillä aikuisilla ei ollut mitään tekemistä. Ei töitä, ei mitään ulkopuolisia koirajuttuja, ei vaateita eikä suunnitelmia. Silti meidän ajatus löhötä ja nauttia täysin toimeettomasta päivästä kariutui jo ihan aamutuimaan. koko lauantai kaatui yhden pienen ukon katseeseen:

" Rakkaat äippä ja iskä"! "tiedän että teillä on vapaapäivä mutta eikös me silti voitaisi tehdä edes jotain"? " Siis mä en ole pitkään aikaan tehnyt mitään muuta kuin perusnormikoiran juttuja". "Pliis pliis Äippä ja iskä! Tehdään tänään paljon kaikkea kivaa! Ja aloitetaan se tekeminen mieluusti hetinyt!!"

 Ja kuka se sitten tämän katseen nähdessään olisi voinut sanoa, että "EI" " Tänään ei tehdä mitään, tänään vaan löhötään"!!

Niin me sitten raahauduimme aamutuimaan metsään. Ja kädet veressä ja idioottimaisesti sientä perässämme tempoen mentiin tekemään touhupepulle verijälki.

Iltapäivällä sitten pakattiin jälkiliina, pelastusliivit, hirvenjalka ja yksi kappaletta AD/HD-mäyräkoiraa autoon ja ajettiin Ridasjärven metsiin.

Tässä pojaat valmiina eksymään metsään;)

Ja senverran hyvin se jäljestys sujui, jotta erämaa ei saanut uhreja tälläkertaa. Eka jälki sitten viimevuoden ja varsin mallikkaasti meidän maastonakki sen suoritti. Viimeisellä makuulla vähän herpaantui ja kotvan kesti löytää suunta. Sekä vähän ennen kaatoa ilmavainu antoi vallan. Siihen tosin syynä jäljen liian vähäinen "maatuminen".

Jäljen jälkeen palattiin autolle, kaapattiin mukaan pelastusliivit ja lähdettiin tutustumaan Ridasjärven hiekkakuoppiin. Ja ne lammet oli pienen mäyräkoiran taivas! Rankan uurastamisen jälkeen oli ihanaa säntäillä keppien perässä ja vilvoitella lutakossa.

Kotiin päästyämme grillattiin makkaraa ja tottakai G.T sai oman osansa. Ja koska pieni tappijalka oli saanut iskän ja äippän liikekannalle, päätettiin lähteä vielä kylille lauantailottoa hakemaan. Kello oli yli seitsemän, mutta aurinko paistoi ja hellehuumassa Ä&I päättivät lopettaa illanvieton paikallisen bubin terassilla. Iskä meni tiskille kysymään josko mäyräkoiran saisi terassille tuoda. Tarjoilija sanoi:" tuo vaan, kunhan et juo sitä". Iskä sitten selittämään:"Eikun ihan oikean koira- mäyräkoiran ottaisin terassille..."

 Meni vähän baarimikon pasmat sekaisin moisesta älyttömyydestä, mutta oleskelulupa saatiin ja lasinen vesikulhokin janonsammuttamiseen. Siellä terassilla herra nakki sitten sulatti kaikkien sydämet. Aurinko paistoi, olut oli kylmää ja G.T kiersi pöydästä pöytään hankkimassa idoleja. Mutta mikäs se olisikaan terassijuopoille rakkaampi tuttavuus kuin aito Mäyräkoira, koira joka ottaa huomion, eikä ano sitä;)

 Kun sitten illalla kellahdettiin sänkyyn, uskon että myös herra mäyräkoira oli tyytyväinen laatuaikaan äipän ja iskän kanssa. Mulla ainakin oli hauska päivä!