Ma Busterin ideoima, kasvattajien yhteisleiri pidettiin Inkoossa Västankvarnissa. Ihan täysin en ole perillä paljonko meitä ihmisiä ja koiria siellä oli . Mutta vilskettä ja vilinää riitti!

 Perjantai ilta meni tutustumisessa, niin koirien kuin ihmistenkin. Lenkkeiltiin, syötiin ja juotiin sekä vaihdettiin kuulumisia. Suurinosa porukoista oli täältä pkl-seudulta, mutta Jyväskylän vahvistuksina tuli Nitron lapsen perhe vahvistettuna pikku Litalla omisajansa kera. turkulaisia edusti Paimion Pirius-jengi.

Ikäjakaumaltaan leiriläiset olivat lastentarhalaisia, muutamalla vanhemmalla vahvistuksella. Siis koirat, meitä ihmisiä oli toki eri-ikäisiä. Pälliet Wiikka ja Sona olivat ainoat erirotuiset, mutta sulautuivat joukkoon mainiosti. MMeidän Smörreä lukuunottamatta kaikki olivat musta-hopeita. Myöhemmin saimme vielä vahvistuksena Miian mustan käpsytytön ja Raijan ja Jarmon pippurit.

 LauantaI aamu alkoi Agilityyn tutustumisella. Agilityn alkeista meille tuli kertomaan Heli. Ja loistavasti saikin ipanat opastettua ja kohta agikentällä kuhisi pieniä kääbuksia putkessa ja esteillä. Helin kyky lukea koirakkoja antoi usealle tietoa juuri siitä oman koiran ja ohjaajan yhteistyöstä ja keinoja miten tätä voisi vahvistaa ja hyväksi käyttää treenauksessa. Iso kitos Helille! Olit loistava:)

Agitreenien ja lounaan jälkeen oli Timon vuoro tulla kertomaan meille etsijäkoirista. Luennon jälkeen aikuisemmat koirat pääsivät konkreettisesti kokeilemaan treeniä. Näkölähdöillä koirat lähetettiin karannneen koiran perään ja jokainen löysi, eikä eksynyt jäänyt metsään. timon luento sai mut ymmärtämään, että tämä etsijäkoira harrastus ei todellakaan ole mitään harrastelua. Se on iso apu karanneiden eläimien etsimisessä ja todellakin ammattitaitoista puuhaa.

 Kiitos Heli ja Timo panoksestanne leirillämme. timo ja Heli kasvattavat pippuri kääpiöitä kennelnimellä Extravaschnauza. Heillä oli mukana jo pro-etsijäkoira Eppu (jos nyt nimen muistan oikein) sekä laumansa uusin tulokas Foxx, johon minä kyllä vähän pihkaannuin;)

 Iltapäivällä oli sitten minun vuoro luennoida koiran oppimisesta ja opettamisesta. Jesses! Ainakaan viiteen vuoteen en ole opettanut yhtään ketään. ainoastaan omia koiriani. Musitilapun avulla yritin jotenkin loogisesti kertoa omia näkemyksiäni ja kokemuksiani. Myös naksukoulutuksen perusteista yritin ihmisille vähän kertoa. Vaan jotenkin se selkärangassa oleva tieto, mutu ja näkemys kuitenkin onnistui ymmärrettäviksi sanoiksi, koska kuulijat tuntuivat ymmärtävän:D

 Illalla saunottiin ja syötiin ja juteltiin ja juotiin. Koirat olivat ihan naatteja. Pentuja makoili tajuttomana pitkin opiston käytäviä. itse havahduin puoli neljän aikaan aamuyöstä ajankuluun. Oli mukavat rupattelutuokiot Jyväskylän poppoon kanssa, jotta aika kiisi ja uniaika jäi vähiin. Kiitos turisijoille:)

 Sunnuntaina aamusta kokeiltiin konkreettisesti koirien oppimista naksulla ja vahvistettiin kontaktin tärkeyttä pikkupennuille. Isommat koiruudet lähtivät Anun ja Tuulan avulla kokeilemaan esine-etsintää ja noutoa. Osa porukasta lähti läheiselle tallille kokeilemaan Issikoilla ratsastusta ja me jäimme trimmaushuoneeseen vaihtamaan oppejamme, teippaamaan pikkukoirien korvia ja kuuntelemaan toistemme näkemyksiä koiran terveestä rakenteesta. Jarmo arvosteli meidän koiria osa osalta, ja uskon että moni sai ahaa elämyksiä toimivasta rakenteesta.

Askartelimme vielä solmuleluja koirillemme. Tähän touhuun syttyivät nuoremmat leiriläiset niin, että jälkikäteen kuulin Paimion suunnassa suunniteltavan ihan bisnestä:)

 Loppusiivous, opisto tyhjenee ja hiljenee. Uskon että väsymyksestä huolimatta, kotimatkalaisilla oli hyvä mieli. Toivon että näemme ensi vuonna uudestaan. Ja ennen sitäkin. Olette kaikki rakkaita ja niin on teidän koiratkin.

 Oma kotimatka tyssäsi Virkkalaan. Jenkkipaku ei jaksanut pidemmälle. Smörren omistaja kärvisteli kotona, kun poikaa ei saatukaan aikataulussa kotiin. No, ystäväni Janne tuli meidät Lexuksellaan pelastamaan ja loppumatka sujui luksuksena;) Smörre pääsi kotiin ja niin päästiin mekin. Ja väsyneenä nuokkuivat kotisohvalla niin ihmiset kuin koiratkin. unohtumaton viikonloppu!