Mikä näitä nykyajan kääpiösnautserin pentuja vaivaa? Ne ei kilju, murise, pyristela taikka edes kuvittele purevansa kun niitä trimmitäti käy kiusaamaan? Ensin pikku Vili ja nyt Smörre. Ja molemmat esittävät viilipyttyjä ja trimmaus käy kuin leikiten!

Aamutuimaan ajoin Veeralle ja pihalla aloitin pikku smörren vauvatukan poistamisen. Ja vitsinpimpulat että mä tykkään siitä pentusesta! Nyt kun karvat on pois, näyttää se vielä enemmän kirahvilta. Mutta kasvattajakin sanoi, että on pennusta asti muistuttanut eniten isäänsä. Ja minä uskon myös että tuosta pienestä hämähäkistä tulee vielä jotain tosi kaunista!

Ihastelkaa tätä naamaa! Tämän positiivisempaa pikkuotusta saa etsiä. Eikä se edes kiukunnut mulle jälkeenpäin vaan olisi lähtenyt auton kyytiin ja meille taas kyläilemään:)