Viimevuoden puolella meidän Nitrolle löytyi varsin mielenkiintoinen tyttöystävä. jopa niin mielenkiintoinen, että harkitsin ihan pennun ottamista tästä yhdistelmästä. Nitrollahan on kaksi pentuetta erilinjaisista nartuista, Busterin A.t ja Argentonero D.t. Omissa ajatuksissa oli, että vielä yhden erilinjaisen yhdistelmän haluaisin Nitrolle suoda, jotta näkisin mitä uros todella jättää. Nitrohan näiden kahden muun pentueen perusteella antaa nartun tulla aika vahvasti läpi pennuissa, vaikka on itsestään jättänyt myös  niitä hyviä ominaisuuksia ja piirteitään. 

 Minun uroksista ei tule matadoreja, mutta jos jälki on hyvää en näe mitään syytä miksei pentueita voisi tulla. Jos tämä pentue onnistuu, seuraava on sitten luultavasti jonkinlainen linjaus sillä pelkästään ulkolinjaisuus ei kerro kaikkea. Mutta se on sitten sen ajan murhe, josko ikinä tapahtuukaan;)

Nyt kävi niin, että nartun juoksu alkoi kuukautta etuajassa ja tärppipäivät siis tälle viikonlopulle. Asiassa ei mitään ongelmaa, mutta myös meidän Wiikkalle oli sovittu treffit samalle viikonlopulle :D Täytyi siis ihan antaa sellaisia panoaikoja näille narttujen omistajille, että saatiin pojat rauhassa hommiin ja muut koirat hoidettua alta pois.

ekat treffit järjestettiin perjantaille ja Nitrolle. G.T, oli töissä autuaan tietämättömänä mitä ihania naisia sen kotona vieraili. Ja töistä mäyskäpoika meni suoraan naapuriin kylään. Nitron tyttöystävä oli paljolti sitä mitä oli kerrottu ja mitä kuvista olin nähnyt. Sievä pieni tyttö joka oitis ihastui Nitroon vaikka poika olikin ylipitkässä metsänpeikko lookissa. Aina ei ulkonäölä kuitenkaan ole merkitystä jos muuten kemiat natsaa. Narttu vaan oli vielä pikkaisen liian aikaisessa, juoksupäiviä vasta 11.

 Nitron tyttö lähti kotiinsa sulattelemaan ajatusta, että josko päivän parin päästä olisi suotuisammat ajat ja Wiikkan morsian tuli sisälle melkein samalla oven avauksella. Wiikka on vasta nuori ja kovin kokematon. Kasvattajalla oli takataskussa varauros jos Wiikka ei nuoruuttaan tajuaisi muuta kun leikkiä hippastella täällä morsionsa kanssa. Vähän minuakin jännitti, sillä olen ymmärtänyt että Collieilla ei niin hirveän suuri tuo lisääntymisvaisto ole. Ainakaan verrattuna meidän mäyskään joka mielellään jakaisi itseään kaikille Etelä-Suomen naiskoirille;)

 Mutta ei se nuoruus ja kokemattomuus aina tarkoita etteikö asiat onnistuisi. Wiikka oli kuin vanha tekijä. Hyvä että tyttö oli sisälle päässyt kun poika oli jo suorittamassa tehtäväänsä. Ne olikin sitten sellaiset pikatreffit. 10 minuuttia kosimista ja 10 minuuttia nalkissa. Tulevien pentujen kasvattaja, kummi ja meikä juotiin kahvit ja sitten tyttö lähti kotiin.

G.T palasi kotiin ja oli vähän järkyttynyt kun tajusi että täällä oli vietetty varsinaisia orgioita ilman sitä. Mutta sen kummemmin ei urokset edes keskenään nostaneet kierroksia. nitro ei tykkää meidän pojista, eikä kyllä Sonastakaan joka aina on pyörremyrskynä Nitron kimpussa. Omat pojat sietää Nitroa eikä koskaan ole pientä rutinaa pahemmalla asioita selvitetty.

 Sovittiin käpsytytön kanssa, että se tulee huomenna sunnuntaina uusintatreffeille ja Wiikkan morsian kävi tässä äsken uudestaan. Nopeasti mutta maltilla panimotouhut taas hoidettiin. Ei voi kun ihmetellä tuota koiraa. Se on kakara ja pelle ja välillä mennään eteenpäin mitään ajattelematta ja täydelä höyryllä. Mutta näköjään nämä pennuntekoasiat otetaan sellaisella itsevarmuudella ja harkiten, jotta kokeneempiakin saattaa kadehdittaa.

Wiikkan ja Lenin tulevia mahdollisia lapsosia voi seurata Wiikkan kasvattajan sivuilta:

http://www.merrymoonrays.com/pentuja.htm

Ja viimeistään kun ovat luovutusikäisiä meikä menee jälkikasvua kuvaamaan ja ihastelemaan. Peukut siis pystyyn että onnistuneet astutukset tuovat ekakertalaisille tulosta!

Huomenna jännätään tuleeko mulle lisää kummilapsia noista käpsyistä. Nitro on ottanut tänään rennosti jotta sitten jaksaa taas hommia!