Molemmat colliet on ilmoitettu Helsingin syysnäyttelyyn pitkän tauon jälkeen. Mira on innoissaan treenannut kaksikkoa mätsäreissä. Eilen oli ensimmäistä kertaa esittämässä itse myös Sonaa.'

 Kun Sona meille tuli, tuli myös melko nopeasti ilmi, jotta Miran ja Sonan energiat eivät kohtaa. Minä olin Sonaan aivan lääpälläni mutta Mira kauhuissaan! Miran mielestä Sonassa ei ollut mitään colliemaista ja se oli sekaisin ja Sontiainen:) Ihan vasta viimeaikoina nuo kaksi on löytäneet toisensa ja nyt niillä on kasvamassa sellainen suhde että itsekin olen kohta kateellinen. Mira sanoo että täydellinen Collie olisi jossain Wiikkan ja Sonan välissä. Vähän Wiikkaa rohkeampi ja itsenäisempi, muttei niin järjetön kuin Sona :D Collie saattaa minulle olla ihan väärä rotu, koska minä taas toivoisin Sonaan vieläkin enemmän poweria ja haastetta.

Sissinä Mira lähti julkisilla Koneen kentälle, ensin junalla ja sitten ratikalla kahden koiran kanssa. Viimekerralla Sonaa oli ratikka jännittänyt, mutta nyt se matkusti ihan niinkuin olisi aina ratikalla ajellut. Ja aikamoisen ensidebyytin mun tytöt tekivätkin kaksistaan. Tuloksena isojen sinisten ykkönen ja lopulta koko näyttelyn BIS2 sija!!! Mira oli niin iloinen j ylpeä itsestään ja siitä yhteistyöstä millä nämä kaksi toimivat. Ja minä olen eniten ylpeä mun omista rakkaista. Ne on vihdoinkin löytäneet yhteisen sävelen. Ei ne vieläkään aina toisiaan ymmärrä, mutta eivät tarvitse enää minua tulkiksi siihen väliin.

Kuvasta huokuu mun silmään yhteispeli ja molemminpuolinen luottamus:

Vaikka näiden kahden saumatonta sielujen kumppanuutta ei kyllä kukaan voi voittaa. Wiikka hienosti punainen, ilman sijoitusta tässä mätsärissä:

(kuvat:Snuudeli)

Kotona vielä posetettiin pokaalien kanssa!