Vuoden eka näyttely. Mukana Smörre sekä busterin Alva ja lapsensa Calle.

Alvahan tuli meille jo viime viikon maanantaina. Tukka oli jo ihan ylipitkää, mutta parintunnin saksimisella siitä sai ihan siivon näköisen :D Alva on isänsä kaltainen idiootti trimmipöydällä. Alva kierii, pyörii, valuu, vemppaa, vääntää ja tipahtelee pöydältä. Alvan lapset taas ovat kaikki enkeleitä tässä suhteessa. Calle kävi näyttelyputsissa torstaina ja poitsun turkki oli kyllä just eikä melkeen.

 Smörren taas kävin hakemassa lauantaina Nummelasta ja samalla piipahdin Lohjan pentunäyttelyssä. Ja hienoja käppänänalkuja siellä olikin! Mustien ROP ja kaikenviimein myös RYP-4 oli Big Paw's Dark temptation. Valloittava pikkulikka jonka velipoika, pomo, oli myös paikalla tsemppaamassa pikkusiskoa.

Lauantai-iltana, ruokkiessa koiria huokaisin. Onneksi tämä seitsemän koiran lauma on vain väliaikaista. Kaikki tulevat toimeen keskenään ja jokainen vieraileva koira omaa saman aseman kuin omatkin. Kaikkia rakastetaan yhdessä ja erikseen. Silti olen sitä mieltä että ei tällaista laumaa kykene pyörittämään vakituiseen. Ainakaan näin talvella, jolloin lenkit ovat mulle pakkopullaa.

 Sunnuntai aamuna callen omistaja Jari koukkasi minut kyytiinsä ja matka Lahteen alkoi. Lahden messuhallista oli näyttelyllä käytössä pieni halli. Ja kyllä oli ahdasta! Se olikin sitten ainut miinus tälle näyttelylle.  tunnelma oli hyvä, kehäsihteeri taitava ja ystävällinen sekä tuomari miellyttävä ja perusteellinen. Mustia oli ilmoitettu 14, joista vain kaksi urosta. Smörre korkkasi kehän ensimmäisenä ja sai punaisen nauhan sekä sen vanhanajan SAn. Jännitti niin pirusti. Toinen uros oli pois, joten helpommin ei olisi PU1 voinut saada. Narttukehän edetessä tajusin, että se SA todellakaan ei ollut helppo saalis vaan ihan lottovoitto. Yksikään narttu ei sileetä punaista enempää tienannut ja keltaisia nauhoja jaettiin myös.

 Joten me niinkuin ihan vahingossa oltiin sitten yksin ROP-kehässä! Kehän laidalta Jimmu vaati kuitenkin kunniakierrosta:) Olihan se jotenkin pölöä siellä yksikseen juosta. Mutta mua liikutti se riemu ja kannustus mikä kuului kehän laidalta. Se oli jotenkin niin upea fiilis. Meillä kuin niin harvoin oikeasti kannustetaan ja taputetaan voittajille. Sääli, sillä kehänlaidan kannustukset tekevät juuri sen tunnelman ja antavat tälle väliin totisellekin kilpailemiselle vähän pehmeyttä.

 Tiedän kuitenkin, että se kaikki kannustus johtuu juuri Smörrestä. Smörrellä vaan on sellainen sielu, jotta kaikki siihen rakastuvat.  Sanoinkin eilen, että se on hyvä että Smörrellä on kolme omistajaa. Pysyy se pissi rakossa eikä nouse päähän kun on kome jakamassa sitä ylpeyden tunnetta koiran olemassaolosta :D

(Kuva: Jimmu)

 Ja Smörren arvostelu:

"Näyttävä, maskuliininen uros. Erinomaiset mittasuhteet ja hieno ylälinja. Komea uroksen pää. hyvät korvat, silmät ja purenta. Hyvä kaula ja säkä. Riittävä eturinta. Lyhyt tiivis runko. Vahva selkä. Hyvä lantio. Oikein kiinnittynyt, suora häntä. Hyvät kulmaukset. liikkuu hyvällä askelpituudella, yhdensuuntaisesti. Toivoisin karkeamman turkin. Runkoturkissa riittävä kovuus ja hyvä väri. Pehmeät, rusehtavat raajakarvvat. Oikea temperamentti".

Muhojen kehässä tyydyttiin sitten vain EH-tuloksiin. Calle oli liian raskas tuomarin mieleen ja Alvan punaiset jalat ja parta eivät kertakaikkiaan sopineet tuomarille. Molemmat saivat hyvät arvostelut.

 Kotimatka meni vähän pitkäksi. niin oli meillä Jarin kanssa kiinnostavat keskustelut, jotta havahduin vasta Järvenpään kohdalla huomaamaan, jotta Mäntsälän liittymä taisi mennä jo :D

 Ja illalla ruokin taasen seitsemää koiraa. Alva tosin pääsi takaisin kotiin suoraan näyttelyistä. Mutta tilalle oli tullut Ella-collie. Joten, tällä suurlaumalla mennään hetken aikaa. Smörren vika näyttely on Turussa ensi viikonloppuna, ja palautunee sen jälkeen kotiinsa. Ella´taas on täällä synnytyspuuhissa. Joten parin viikon päästä koiralaumamme pääluku saattaa olla käsittämätön :D

Vielä yksi Jimmun ottama kuva: