Tänään tein historiallisen matkan Kaitaan koirakiduttamoon! Nimittäin julkisia kulkuneuvoja käyttäen O_o

Eihän tuo junalla kulkeminen Helsinkiin ole mitään outoa. Päinvastoin, helppoa ja vaivatonta ja nopeaa. Mutta linja-autossa en ole vuosiin matkustanut, saati kuunaan käynyt Kampin uudella Linja-autoasemalla.  Pieneen landelaiseen mieleen ei kertakaikkiaan mahtunut, että ne dösälaiturit on siellä sisällä ja samassa kerroksessa kuin ostskeskus Kampin liikkeet. Ei sellainen ole vain mahdollista!! Tytär jo hermostui kun ihmettelin ja epäilin tällaista. Joten pikkasen sitä jännitti että noinko löydän niitä linja-autoja ollenkaan. Mutta siellä ne oli kauniissa rivissä ja omani ihan Tiimaria vastapäätä :D

Bonon omistaja oli hermostunut Bonon turkkiin ja meni ajelemaan sen viimevuonna. Sittenpä sitä karvaa on kasvateltu, jotta vahinko saadaan korjattua ja turkki taas nypityksi. aikamoinen villalammas sitä sitten seisoikin pöydällä. Mutta turkki irtosi kyllä helposti ja alla jopa uutta karkeaa karvaa. Bonohan on ihan tyypillinen nykypäivän käppänä. Turkki on kyllä karkeaa, mutta se pohjavilla on runsasta ja ihan väärän väristä. Tällaiset turkit vaativat paneutumista ja työtä nuoruusajan. Mutta työ palkitsee ja aikuisena ovat ihan normikarvaisia j helppohoitoisia. Ja hienosti Bono kesti tukistelut. Ja varsin komia heppu siellä villapaidan alla olikin. Katsotaan kuukauden päästä tukan kuntoa ja sitten ihan varmana alkukesän näyttelyissä nähdään hyväturkkinen ja ryhdikäs poika!

 ÄLKÄÄ ajelko koirienne turkkeja, jos on mahdollista viedä ne ammattitaitoiselle trimmaajalle!

Bonon sisko, Panda saapui myös kasvattajan luo kera pyöreän masunsa <3 Villi veikkaus että neljä lasta ainakin on tulossa. Tissitkin oli kuin vadelmakarkit ja aikaa synnytykseen vielä kolme viikkoa.  En malta odottaa että NIPAT on maailmassa!

Bono siis lähti tukkaa köyhempänä kotiin ja seuraavaksi oven takaa odotti meidän Jose! Josen karvahan on hyvin tiivistä ja hyvälaatuista, pohjavillaa siltäkin puskee määrällisesti enemmän kuin tarpeeksi. Huolellisesti hoitamalla se on kuitenkin saatu kuriin ja eiköhän se tuosta ole jo asettumassa oikeisiin mittasuhteisiin. Josen karva vaan saa odotella aina sitä nyppimistä, ei irtoa väkisin eikä sitä niin tehtäisikään. Melkein 8-kuisessa turkissa se sitten näyttikin ihan pumilta. Jose lähti mun matkaan tänne Jokelan sivukiduttamoon;) Karva oli niin kutkuttavan kypsää, että junassa oli jo ihan pakko alkaa pikkaisen nyhtämään. Huomenna laitetaan turkki sitten ihan kokonaan ja sitten päästään vikan sertin metsästykseen. Ja toivottavasti Josen lammaslookille ei enää naureskella agitreeneissä!

 Eikä se kuulkaa ole yhtään sen vaivattomampaa se autolla matkustaminenkaan. Pandan äippä Jenna, lupasi mut Espoosta heittää Pasilan asemalle. Mutta jotkut insinöörin tai arkkitehdin rutkaleet oli menneet sekoittamaan ajojärjestelyt Ilmalan ja Messarin välissä! Siellä me sitten hetki seikkailtiin, ennenkuin päästiin oikealle puolelle tietä ja oikealle sillalle. Kiitos Jenna kuitenkin kyydistä. Joskus pitäisi ehkä kuitenkin uskoa navigaattoria :)