Ellan pennut täyttivät tänään neljä viikkoa. Miten huimaa voi olla pienen kuurosokean koiranpennun kehitys. Ihan muutamassa viikossa marsuista on kuoriutunut aitoja koiranpentuja. Murisevia, leikkiviä, pussailevia ja häntää heiluttavia yksilöitä? Ruokakupille juostaan ja siellä vedetään muutamat mahaliukumiset, ennenkuin rauhoitutaan ja maltilla mässytetään napa täyteen. Pentulaatikossa nahistellaan ja painitaan ja opetellaan isojen koirien juttuja. Voi sydän että nämä otukset on vieneet mun kaiken vapaa-ajan. Ja ihan omatahtoisesti vielä. Siivouspäivät kotona on tyretyneet siihen että istun pentulaatikon laidalla ja ihastelen näitä otuksia. Pennunkatsojat siis varautukoot myös samaan. Siis ihastelemaan pentuja ja jättäkööt huushollin kaaoksen huomioimatta;)

Videota oli tarkoitus näistä tänään ottaa, mutta jo pelkkä yksilökuvaus alkaa viipottimisita olemaan sen verran haastavaa, jotta tyytykää näihin mukamas poseerauskuviin. En yhtään epäile etteikö ipanat vanhempana taida ryhdikkäitä seisomisia, tällähetkellä tuo ajatus oli lähinnä surkuhupailsa. Ja tulos tässä :D

1.soopelipoika

2.soopelipoika

soopelityttö

 

1. Trikkipoika

2.Trikkipoika

pikkutrikki tyttö

iso trikkityttö

(ja ainoa jota kiinnosti ruoka trimmipöydällä;))

 

 Ja sitten yleistä hälinää kuvia:

peto ja sen saalis:

Leikkiinkutsu:

Nahistelua:

Mitä sä häiriit??

Anna meidän mylliä ja älä kyylää siinä!

Hurjajoukko ja hoitotäti

Väsyneitä rellestäjiä: