Jokelan panimossa treffasivat Trine ja Wiikka. Kolme päivää lempi leimusi ja nyt odotetaan ja jänskätään että tuleeko Wiikkalle toinen pentue. Nuoripari hääkuvassa:

Mahdolliset tulevat pennut löytyvät Kennel Mandaninasin sivuilta:

http://mandaninas.nettisivu.org/pentuja-suunnitteilla/

Kohta Bitten ultra on ajankohtainen, ja sitten tiedetään Nähdäänkö pian Josen ekoja lapsia. Jokelan panimo on auki seuraavan kerran viikolla 14, kun Josen seuraava daami tulee vierailulle. Kolmaskin on toivottavasti kesän alussa ovella kolkuttelemassa. Kolme pentuetta nuorelle miehelle onkin vähäksi aikaa vallan tarpeeksi. Ja koska pentueet syntyvät saman vuoden puolella, niitä pääsee sitten mukavasti seuraamaan ja katsomaan onko Josesta jalostuskoiraksi. Se että on pallit joissa toimivia siittiöitä ja panimo missä pentuja saatetaan alulle, ei vielä kerro koiran jalostusarvosta mitään. Siitä ei kerro Josen näyttelymenestykset eikä muukaan harrastelu. Vasta pennut määrittävät vanhempien arvon.

 Nämä panimomestarin hommat on niin rankkoja () jJotta välillä pitää päästä hunningolle ja virkavapaalle. Ja kun kutsu Poriin tuli, ei sitä tilaisuutta voi missata. olen aina ollut sitä mieltä, että ikinä ei musta olisi etsimään seuraa netin välityksellä. Minä en usko nettideittijuttuihin. Silti netin kautta olen löytänyt ihan mahtavia ystäviä. Vähän ristiriitaista ehkä? No onneksi ei tarvitse etsiä seuralaista netistä tai mistään muualtakaan. Mutta nettitutut joista on tullut ystäviä, ne ovat kyllä korvaamattomia 

Ensinnä piti pohtia kenet koiran otan mukaan. Auto kun ei vielä ole käytössä, matka olisi reissattava junalla. Sona on jäänyt paitsi yhteistä aikaa ja se on helppo matkakumppani. Wimma taas tarvitsee elämänkokemuksia ja Pikku Elmo porissa voisi olla varsin otettu omankokoisestaan seurasta.

Mehän asutaan ihan täällä sivistyksen parissa, kylässä jossa on juna-asema ja suhteellisen vilkas keskusta. Silti Wimma on oikeasti ihan metsäläinen. Varmaan kerran kakarana matkustanut junassa ja viime viikon "citylenkkiä" lukuunottamatta on kasvanut metsässä ja hiekkakuopilla. Remmikävely ei vielä ol hanskassa vaikka ipana on jo 8-kk. Minä en usko, että normaali pentu tarvitsee mitään sosiaalistamista kaikenmaailman metropoleihin, yleisötapahtumiin taikka edes kaupunkikävelyihin. Minä uskon että kun sillä selväpäisellä kakaralla on palikat kohdillaan siellä pikkupäässään ja hyvä suhde omistajaansa se kyllä handlaa kaikki uudet tilanteet ilman sen kummempia valmentautumisia. Se että pennun kanssa vietetään koko lapsuus tutustumalla jokaikiseen asiaan mikä elämässä eteen voi tulla, sen ajan voi käyttää ihan vaan pentuna olemiseen ja pennusta nauttimiseen. Ei mitään kalenterin kanssa suunniteltuja nähtävyyksien esittelemisiä sille alle 12-viikkoiselle pennulle. Juuri tuota 12 viikkoahan ne viisaammat pitää takarajana sille sosiaalistumiselle. Hevonkukut. Jos pennun pää on kohillaan se kyllä hyvän luoton kautta oppii myöhemminkin näkemään ja kokemaan. Ja jos ne palikat on vähän sikinsokin, sekin on vaan hyväksyttävä. eikä pakonomaisesti kiikutettava pientä pelkäävää pentua ties mihin jotta kokisi itsesä hyväksi pennunomistajaksi. 

 Niinpä siis päätin lähteä tutustumaan Wimman palikoihin. Ekaa kertaa yksin reissussa ilman lauman tukea ja turvaa. vähän kyllä epäilytti jo kun kotoa asemalle käveltiin. Wimma on tourettekoira. Se haluaa nähdä ja kuulla ja haistaa ja maistaa aivan kaiken. Ja väliin ei se mieli tiedä mihin kroppa seuraavaksi säntää. Olin pakannut repuun rullan kakkapusseja, vessapaperia ja päänsärkylääkettä. Pahin mahdollinen ajatus oli koira pissaamassa ja oksuamassa junavaunuun taikka kiljumassa haloota jokaiselle junan matkustajalle :)

 Matka Jokelasta Riihimäelle meni jännittäessä. Siis minä jännitin ja harkitsin jo pikaista paluuta kotiasemalle. Riihimäen asema on jo se metropoli verrattuna meidän kahteen junalaituriin. Kun lähdettiin laskeutumaan aseman rappusia Wimma stoppasi ylimmälle tasanteelle. Katseli alhaalta vastaan vyöryävää ihmislaumaa ja sanoi "WAU"! Wimma oli aivan täpinöissään kun niin paljon ihmisiä oli tullut sitä vastaanottamaan ja moikkaamaan ja rakastamaan :) Ei huimannut kuin omistajaa joka yritti muistutella ipanaa jotta remmissä ei voi singahdella ihmisten jalkoihin taikka kääntyä menosuuntaan anelemaan edes pientä huomiota. No onneksi yksi setä pysähtyi ruopsaamaan korvan takaa.

 Junamatka Riihimäeltä Tampereelle meinasi muuttua lastentarhameiningiksi. Matkakumppanina oli käytävän toisella puolella noin 4-kuinen tollerinlapsi. Tollerilla oli savuluu ja Wimmalla possunkorva. Mutta tietäähän sen, ettei mikään ruoka maailmassa voita vääntöpainia ja rallattelua. Tampereelta Poriin menikin sitten jo ihan Promeiningillä. Paitsi että ei siinä remmissä kävely vieläkään oikein sujunut.

 Kamera oli reissussa mukana, mutta ainoa otos oli junasta. Wimma välillä Tre-Pori:

Perillä Porissa sitten odotti lauma kaikennäköisiä, ikäisiä ja kokoisia koiria. Wimmaa vähän jänskätti ja varsinkin saksanpaimenen lapsi, Tauno, oli ällö. Wimma kovasti yritti opetella ison koiran komentamisia, mutta kuulosti pelkästään undulaatin viserrykseltä.  Tourettesta ei tietoakaan ja mitä reippain pikkulapsi ja häntä pystyssä asioihin suhtautuva neiti nautti reissusta omistajansa tavoin. Omistaja tosin oli reipas vain siinä hunningolla olemisessa ja valvomisessa aamu viiteen. Silti saatiin taas kaikki maailman koirat koulutettua täydellisiksi ja jalosteltua joka rotu terveeksi. Ja ihan yhdessä yössä ja muutaman oluen voimin!

 Kotimatkalla nukuttiin molemmat junassa Porista Tampereelle. Tre-Riihimäki väli meni seukatessa keskenään ja viimeinen etappi Riksusta Jokelaan vallattiin kaksistaan koko koiran salliva vaunu ja Wimma mennä mellesteli vaunua edestakaisin:) Asemalla oli Wimman paras kamu, G,T vastassa ja siihen paikkaan unohtui käyttäytyminen ja tourettelapsi puski läpi. Olen niin maan ylpeä mun ipanasta. Toivon ettei se tourette ihan äkisti kokonaan katoa. Mutta hienoa oli huomata jotta Wimman palikat on melkoisen kasassa ja hyvin rakentuneina siellä herneen vieressä, takaraivossa. Minulle riittää että ne palikat on olemassa, ei niiden joka päivä tarvitse näkyä :)

 Kiitokset mahtavasta Hunninkoreissusta Poriin Lillille, Sannalle, Häjylle, Lobolle, Taunolle, Rutulle, Veeralle, Elmolle ja Wimmalle<3